Täällä tyhjässä koulussa ehtii miettimään ja kelaamaan paljon asioita. Oppilaat lähteneet jo joulun viettoon ja itse vielä viimeisiä tunteja vietän, ennen kun pääsen lähtemään. Odotan joulua jo todella paljon, sillä tällä kertaa saan olla perheeni kanssa koko joulun tarvitsematta jännittää, miten se menee ja mitä sitä saa syödä jne. Hieman harmittava ja haikea fiilis, kun en sitä ihmistä, joka sydämestä palan lohkaissut, päässyt tapaamaan ennen joulua, kun kuumetauti sitten vei hänet sängyn pohjalle. Ehkä hyvää sitten kannattaa odottaa ja joulun jälkeen ilo ylimmillään, kun taas kohdataan. Vai onko siinä ajassa sitten jo ehtinyt vieraantumaan? Kamalia pelkokuvia edellisten suhteiden ajoilta ja sitä pelkää ja miettii jatkuvasti edellisiä juttuja, vaikka ne kummitukset pitäisi jättää taakse ja nopeesti. Tosin mikää seurusteleva pari emme ole ja puhe ollut fiiliksen pohjalta menosta. Toivon vaan, että toinen sitten kans osaa sanoa, jos fiilis menee sellaiseksi, että ei enää halua tavata jne. Miks mä oikeesti näitä mietin? On vaan niin kamalan tunneherkkä olo tällä hetkellä, kiitos kohta alkavien menkkojen . Tää on vaarallista olla täällä tyhjällä koululla tekemättä mitää, kun ehtii ihan liian paljon miettimään asioita...