Kun yksin kotona istuskelee ja kuuntelee niinkin koskettavaa musiikkia, kun Juha Tapiota, jonka sanoissa on oikeasti paljon ideaa, ehtii miettimään paljon asioita, joita ei muuten mieti. Oikeasti aika terapeuttista, kun pääsee tutkimaan omaa itseänsä ja miettimään omaa elämäänsä tosissaan, Ollut tänään koko illan sellainen fiilis, että pitäis päästä juttelee ihmisten kanssa, mutta kun ei siihen ole ollut mahista, kun feissarin ja mesen kautta, niin sen voi purkaa tänne ja palata asiaan myöhemmin,

Paljon oli asioita mielessä, mutta nyt kaikki kadonneet kun ne ylös pitäis kirjottaa. Mitä äsken mietin... No mua varmaan pidetään outona, kun kuuntelen Juha Tapiota. Mitä sitten, mitä sillä merkitystä? Olen niin pitkään mielyttänyt ihmisiä, varonut mitä paljastan itsestäni, että en tee itsestäni naurunalaista, yrittänyt olla jotain mitä en oikeasti ole. Miksi? MItä varten? MItä mä sillä olen saavuttanut? Miksi ihminen ei voi olla rehelline itselleen ja toisille, kun tosiasia on se mikä on ja omasta elämästään täytyy olla ylpeä. MIksi se minut muuttaa, mitä musaa kuuntelen tai miten pukeudun? Mä haluan olla mä omana itsenäni, mutta miksi on niin vaikeaa paljastaa itsestä asiota... Häpeääkö sitä sitte itseään tai jotain piirrettä itsessään? Miten siitä pääsisi eroon? Kysymyksiä, johon pieni ihminen hakee vastausta!